On vaikea kirjoittaa maahanmuutosta,  näin maahanmuuttajan tyttärenä. Useat kulttuurit samassa maassa sekaisin on ollut koko elämäni perustana. Suomalaiset ovat Ruotsin suurin maahanmuuttaja-ryhmä, mutta usein saan kuulla etten ole maahanmuuttaja, ja minun on vaikea ottaa nokkiini kun kuulen rasistista paskaa tai luen sitä netistä. Olen nimittäin valkoihoinen. Kukaan ei ole koskaan huudellut minun perääni että minun pitäisi muuttaa Suomeen, vaikka se rehellisesti olisi minulle mahdollinen vaihtoehto. Suomessa ei ole sotaa, oloni ei ole uhattu siellä. Jos opiskelisin Suomessa niin minun olisi helppo palata Ruotsiin ja saada koulutukseni mukainen työ. Suomen koulutusjärjestelmän hyvällä maineella kenties voisin jopa ohittaa pari ruotsisssa valmistunutta. Koska olen valkoihoinen. Joskus maailman ymmärtämiseen auttaa hetkeksi luokittelu, mutta sellaiset luokat eivät koskaan kestä tarkempaa tutkintaa. Meidän on pakko todeta, että ennakkoluulomme ovat vain aivon kummituksia, ja että on mahdotonta päätellä ihmisen persoonallisuus vain hänen ihonvärin, kotimaan tai uskonnon perusteella. Se on ihan yhtä mahdotonta kun päättelisi ihmisen persoonallisuuden hänen kengänkokonsa mukaan.Maahanmuuttajat Ruotsissa nimittäin usein ovat kotoisin jostain EU-maasta, eivätkä heidän lupaa tulla maahan kyseenalaisteta, sillä heidän ei tarvitse sitä pyytää. Ihmisiä sekä tulee, että lähtee Ruotsista työn, opiskelun, heilan, tai hetken mielijohteen takia. Se on niinkuin pitäisi, vapaa liikkuvuus edistää vapautta, ja minusta rajat ja passit voisi repiä kokonaan. Nämä niinsanotusti "maahanmuuttokriittiset" henkilöt eivät koskaan ota propagandassaan huomioon Ruotsista muuttavia tai naapurimaita, vaan pääfokus on niissä ihmisissä, jotka vastoin tahtoaan joutuvat muuttamaan Ruotsiin. Lapset ja sairaat, ihmiset joiden juuret sota ja kurjuus repii irti, joilla on vaikeammat olosuhteet kun minä pystyn edes kuvittelemaan. Tämä ryhmä vastaanottaa kritiikin näiltä "maahanmuuttokriitikoilta". Filosofi Harald Oftstad on kirjoittanut tästä ilmiöstä kirjan, jonka nimi on ruotsiksi "Vårt förakt för svaghet". Reippaasti käännettynä "halveksuntamme heikkoutta kohtaan". Se on miltä se kuulostaa, eli resonointi menee näin: "me olemme vahvoja koska me olemme vahvoja ja he jotka ovat heikkoja, he ansaitsevat lisää paskaa meiltä vahvoilta koska he ovat heikkoja". Just joo. Minulle, ja toivottavasti teillekin on niin selkeää, että Ruotsissa on rikkautta vaikka muille jakaa, ja he jotka sitä rajoittavat eivät ole muut kansalaiset, vaan pankki- ja bisnesihmisten, poliitikkojen sekä muiden muodostama kerma, joka rohmii itselleen aina enemmän meidän yhteisistä varoista. Syyt niskaansa saavat kuitenkin maahanmuuttajat, sillä meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Ennakkoluulot saattavat olla niin tunteisiin perustuvia, että osa poliitikoista hämäävät sysäämällä syyn lamasta niiden ennakkoluulojen varaan. Itse tykkään utopioista, vaikka poliitikot eivät niistä usein puhu. Tykkään siitä, jos asioista päättävä osaa katsoa nenäänsä pidemmälle. Pointtini on, etteivät maat, kulttuurit tai ihmiset kykene kehittymään ollenkaan, elleivät pysy uteliaina, ja ruoki luovaa työtä uusilla näkökulmilla. Rasistinen näkökulma maailmaan on paitsi väsyttävä ja muille haitallinen, myös oman kehityksen aktiivista estämistä../Iris Honkala. http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=5718166

Att gå i en trädgård där det finns t.ex bara vita rosor...vad tråkigt det skulle vara...tråkigt när allt skulle vara likadant...så skulle det även vara med en helt ren monokultur, tråkig.....Man kan alltså säga att mångkultur ger variation...variation, mångfald...